Fitness-ammattilaisen äiti kertoo - rakas lapseni muuttui Iggy Popiksi silmieni edessä!
Perähikiäläisen Martan, 53, traaginen tarina alkaa hyvin tavallisista lähtökohdista.
"Meidän Tiia oli jo lapsena kova juoksemaan ja pomppimaan ja nauramaan. Kaikki oli ihan viatonta. Sitten yläasteen alkuvaiheessa joku ehdotti kestävyysjuoksua ja polkupyöräilyä meidän Tiialle. Ei sitä osannut vielä silloin pelätä, että mihin kaikkeen tässä vielä joutuu..," Martta itkuisine silmineen ja nenäliinaa käsissä väännellen aloittaa sydäntäraastavan kertomuksensa alusta.
"Olisi jo pitänyt ajoissa pistää jalkaa maahan ja asettaa Tiialle selkeät rajat," Martta aloittaa jämäkästi, jatkaen "mutta kun tavallisilla lenkkareilla ei saanut muka kunnolla pitoa oikealla radalla, niin piti olla ihan kunnon piikkarit. Kaikenlaisilla kepulikonsteilla sitä saadaan tuohon 'harrastukseen' aina vain lisää rahaa," Martta puuskahtaa katkerasti.
"Sitten tuli tietenkin valtakunnalliset koulujen väliset yleisurheilukisat. Se oli ensimmäinen kosketus huipulle. Luulisi, että se olisi säikäyttänyt nuoren naisen raiteilleen, mutta toisin kävi," kertoo Martta selatessaan perhealbumia.
"Sitä on vaan niin sokea, kun haluaa lapselleen vain parasta koska rakastaa, mutta jossakin vaiheessa on pakko kysyä itseltään: Kuinka monet lenkkarit, juomapullot, palautumisjuomat, treenikuteet ja seuran maksut sä oot valmis maksamaan ennenkuin voit myöntää totuuden ja sanoa 'Mun lapsi on urheiluhullu' ?"
Kuten huomaatte, voi tarkoitushakuisella kirjoittamisella demonisoida minkä tahansa kohtuudella toteutetun toiminnan, olkoon se kuinka terveellistä/hyödyllistä/miellyttävää tahansa.
Kunhan vain välittyy tekstistä läpi se, että tässä puhutaan harmittomasta asiasta jota suht usea henkilö harrastaa, mutta josta ei välttämättä tiedetä valtavirrassa niin hyvin mutta josta on jo jonkinlainen perustieto johon perustaa ennakkoluulonsa ja että tekstissä kerrottavasta henkilöstä välittyy sellainen kuva, että tuolla henkilöllä ei todellakaan ole mitään sananvaltaa koko asiaan, ei voi sille itse mitään vaan vain pahentaa asioita omalla toiminnallaan, sillä kyseessä on SAIRAUS ja RIIPPUVUUS eikä henkilö itse hallitse riippuvuuttaan kuin vasta paljon myöhemmin kropan petettyä ja joutuen syömään koko loppuelämänsä lääkkeitä.
Viittaan tähän artikkeliin ja sille vertailukohdaksi tämänkaltaiset artikkelit.
Tuota ensimmäistä lukiessa tuntuu että tuossa puhutaan enemmänkin sairaudesta: todella negatiivinen omakuva.
Myös oman kanasalaatin vetäminen vessassa häissä muistuttaa enemmän jonkun nistin kertomuksia, kuin henkilön joka harrastaa tervettä ruumiinkulttuuria.
Tuo toinen kirjoitus taas... no, pelkopropagandaan perustuvaa liirumlaarumia.
Erään hyvän ystäväni sanoin äärifitness- ja kehonrakentajanaisista: "Mikäs siinä, jos haluaa näyttää Iggy Popilta."
Itselleni tulee lähinnä mieleen kynitty orava, joka on pudonnut Ugly Tree'n latvasta ja osunut naamallaan jokaiseen oksaan matkalla maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sekavat kommentit