Aniankadun avoin kaatopaikka

Mä oon avovaimoni kanssa asunut tämän kadunpätkän välittömässä läheisyydessä kesästä 2013 asti mutta vasta nyt aktivoiduin kirjoittamaan tästä aiheesta. Kyseessä on Aniankadun metsäosion ja nyt myös ilmeisesti koirien ulkoilutusalueen, jota on ahkerasti käytetty myös parkkipaikkana, käyttäminen avoimena kaatopaikkana.

Ihan näin alkuun haluaisin pahoitella syrjäytyneen saamattomuuttani, sillä olisihan noista saanut parempaa kuvaa ENNEN lumen tuloa. Kävi siis niinkuin VR:lle ja talvi yllätti.

Tää jätekasa ilmestyi viikkoja sitten tuohon koirapuistoon/parkkipaikalle. Läjä näyttää jonkun autotallin nurkassa lojuneelta rojukasalta, sillä joukossa on moottoriöljypulloja, pihakeinun tai grillin viereen tuhkikseksi sopiva peltipurkki, tuolin jäänteet ja muuta mukavaa luontoon kuulumatonta. Vaikka siellä on muoviämpäri ilmaiseksi haettavana sille joka ekana ehtii, niin ei tuonne pahemmin näytä jonoa olevan. Häpeä, sinä vitun sikapaska, joka oot nuo tuonne kipannut!

Siinä on auton etupuskuri, vierasmaalaisella kilvenjämällä varustettuna. Etualalla kahvikuppi.
Mulla kävi mielessä, että oisko tää puskuri osa sitä autonromua joka on keskellä ryteikköä tuossa vähän matkan päässä junaradan varrella? Sielläkin olisi isoja mustia jätesäkkejä täynnä ties mitä. Kierrätys kunniaan!

Tää kassi on roikkunut jostakin viime keväästä lähtien tuossa kepin nokassa, vaikea sanoa kun tuon näkemiseen on tottunut melkeinpä maamerkkinä. Siinä se aloitti roikkumisensa täytenä, mutta armoton Suomen vaihteleva sää, tuuli ja tuisku, on riepotellut ja pieksenyt muovipussin repaleiseksi jäänteeksi itsestään. Puhumattakaan sen sisällöstä, mikä on levinnyt pikkuhiljaa lähiympäristöön. Oli sillä kaverikin jonkin aikaa, muttei enää, mutta siihen voi kyllä luottaa että se tulee saamaan paljon uusia kavereita vielä!

Tää oranssi rätti aloitti matkansa joskus syyskuussa tien keskellä olevasta rättimytystä. Taisi olla jonkun entiset työkuteet. Tainnut sit ihan itsestään lentää tuonne metsän puolelle.

En oikein usko, että tälle häväistykselle tullaan mitään kaupungin puolesta tekemään, joten pääsen oletettavasti kuvaamaan paremmin tuota kaatopaikkaa sitten kun on kesä. Sieltä löytyy lasipulloja, yskänlääkepulloja, muovipulloja, muoviroskaa, solmio, kortsuja, käärepapereita, rätei ja lumpui... Ruumista sieltä ei vielä ole löytynyt.

Joku varmaan miettii että "Mitä vittua sä ruikutat noista roskista, mee siivoomaan ne ite sieltä jos niin paljon haittaa!" No siihen löytyy vastaus kuin apteekin hyllyltä:

Byroslavian järjettömyyden takia tienpientareiden siivoamiseen tarvitaan voimassaoleva Tieturvakortti. Teet sen vaativia hommia ilman sitä, niin saat sakot. Lisäksi tuo on vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöstä pitää ilmoittaa TE-toimistolle. Siitä seuraa tukien katkaiseminen ja karenssi. Jos taas et ilmoita siitä, mutta työvoimaviranomainen saisi jotenkin tietää siitä, niin siitä seuraa tukien katkaiseminen ja karenssi.

Sitäpaitsi noiden siivoaminen kuuluisi Lahden tekniselle virastolle, joko tekniselle ja ympäristötoimialalle tai puistotoimelle. Veikkaisin jälkimmäistä, sillä käsittääkseni tämä Kivistönmäen harjualue on suojeltua.

Lahti Hieman Sekavin Silmin Katsottuna Ja Kerrottuna (3.)

"Lisää Viinaa, Silmät Liikkuu!" tai
"Nyt Kaadetaan!"

Tää Kirkkopuiston kupeessa sijaitseva Mallasjuoman Lahdelle 1987 lahjoittama ja Kari Juvan tekemä suihkulähdepatsas kuvaa erästä lahtelaista mentaliteettia hyvin: jos silmät liikkuu vielä, mutta itse ei pysty, niin sit autetaan kaveria!

Monasti kuulee semmoisen lauseen, että "Ei kai kukaan väkipakolla sulle sitä viinaa kurkusta alas kaatanut?" kun joku valittelee kuinka lompakko on tyhjä, tukkaan sattuu ja suuhun on kakkinut kissa. No, täällä Lahessa se ei ole ihme eikä mikään, sillä meillä lahtelaisilla juopoilla on omat suojelusenkelit, joihin noi yksinäisen rippiruusun maljakkoa muodoiltaan muistuttavat ja viinaa kurkusta väkisin alas kaatavat anorektikkopatsaat (joita myös Launeen Neidoiksi leikkisästi kutsutaan), kuuluvat.